Ciao. 

Me nautimme elämästä, hyvästä ruuasta ja matkustelusta.

Tervetuloa mukaan!

Paluu peruspeston äärelle

Paluu peruspeston äärelle

Olen aina ollut luovuuden suuri ystävä. Pidän odottamattomista ratkaisuista ja erikoisista sanavalinnoista. Luovuuttaan kukkivat ihmiset ovat mielestäni huikean karismaattisia. Minusta luovuus on erityinen voima, jonka avulla selviää melkein mistä vaan. 

Tunnen monia ihmisiä, jotka eivät vaikuta erityisen luovilta arkielämässä, mutta jotka heittäytyvät luoviksi keittiössä, vaihtelevin tuloksin. On nimittäin olemassa sellaisia persoonia, jotka ajattelevat, että esimerkiksi pizzaan voi laittaa kaikki jämäruuat, jotka jääkaapista juuri sillä hetkellä sattuvat löytymään. Aina keittöluovuuden syttymiseen ei tarvita edes jämäruokia, vaan reseptejä sovelletaan äärimmäisellä vapaudella. 

Vapaus on hyvästä, ja itsekin saatan vahingossa kehitellä sattumalta mainion salaatin, mutta on olemassa klassikoita, jotka ovat hyviä juuri sellaisina kuin ne on keksitty.

Olen huomannut vime vuosina ilmiön, jonka mukaan pestoon saa pistää melkein mitä vaan. Reseptissä ei välttämättä ole yhtäkään alkuperäistä, perinteisestä pestosta tuttua raaka-ainetta, mutta silti reseptin nimessä lukee "pesto". Mitä on kukkakaalipesto? Entä punajuuripesto? Pesto tuntuu olevan trendikäs nimitys tahnalle

Minun mielestäni peston tulee olla nimeonomaan pesto alla genovesea, ja koska liikkeellä on tästäkin reseptistä hyvin monia erilaisia versioita, haluan palauttaa teidät maanpinnalle. Tämä tässä on sen oikean peston resepti. 

 

Pesto alla genovese

25g basilikanlehtiä 

15g pecorino romano -juustoa raastettuna

35g parmesaania raastettuna

8g pinjansiemeniä 

puolikas valkosipulinkynsi

puoli desiä laadukasta oliiviöljyä 

ripaus merisuolaa

(sopii noin 200 grammalle pastaa)

 

Jos sinulla on mortteli, kaiva se esiin, nimittäin oikea pesto tehdään morttelilla. Sanotaan, että teräs kitkeröittää basilikanlehtiä. Minä en valitettavasti omista morttelia, vaan tehosekoittimen, mutta se kelpaa hyvin, kunhan muistaa olla nopea. 

Nopeus on valttia, koska basilikanlehdet tummuvat nopeasti lämmetessään. Jos näin käy, pestosta tulee tummaa ja kitkerää. Ja kuten tiedätte, tehosekoitin lämpenee sitä kuumemmaksi, mitä pidempään sen antaa jauhaa. Tämän lämpeämisefektin voi minimoida pitämällä tehosekoittimen teriä ja sekoitusastiaa jääkaapissa ennen kuin alkaa valmistaa pestoa ja käyttämällä tehosekoitinta lyhyin "sykäyksin". 

Jos teet peston morttelilla, hienonna raaka-aineet tässä järjestyksessä: Valkosipuli, basilika, pinjansiemenet, juustot, oliiviöljy. 

Tehosekoittimeen on pakko lisätä kaikki ainekset kerrallaan, koska muuten terät eivät pyörisi. Muutama tehokas sykäys, niin pesto on valmista. 

Valuta valmiin peston päälle tilkka oliiviöljyä, sillä näin se säilyy paremmin. Säilytä tuorepesto aina jääkaapissa. Voit myös valmistaa suuremman määrän kerrallaan ja pakastaa osan.

Minä rakastan itse tehtyä pestoa niin paljon, että lusikoisin sitä ihan sellaisenaan, mutta eniten pidän siitä kylmässä pastassa. Tällaista kylmää pestopastaa otamme usein mukaan, kun lähdemme rannalle tai piknikille. Aah, mikä ihana vihreys ja raikkaus!

Kylmä pasta onnistuu, kun keität pastan normaalisti al denteksi, mutta jäähdytät pastan nopeasti kylmän veden alla. Jos annat pastan jäähtyä huoneenlämmössä, se muuttuu helposti ylikypsäksi klöntiksi, jollaista ei ole mukava syödä. 

Pesto sopii erinomaisesti myös salaattiin, leivän päälle tai vaikka pizzaan. Siinä kaikessa, mihin keksii tätä herkkua pistää, on sallittua olla erittäin luova.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Pasta al burro e parmigiano

Pasta al burro e parmigiano

Mainio salaatti, joka syntyi vahingossa

Mainio salaatti, joka syntyi vahingossa