Ciao. 

Me nautimme elämästä, hyvästä ruuasta ja matkustelusta.

Tervetuloa mukaan!

Takaisin Suomessa

Takaisin Suomessa

On kulunut kaksi kuukautta siitä, kun palasimme Suomeen. Löysimme vuokrakodin vanhoilta kulmilta ja poikamme palasi tuttuun kouluun. Kaikki on oikeastaan aivan niin kuin ennenkin. Tai siis kaikki muu, paitsi me. Me olemme muuttuneet.

Kun asuu pitkän aikaa ulkomailla, on vaikeaa olla kiinnittämättä huomiota suomalaisiin erityispiirteisiin. Sitä ikään kuin katsoo omaa kulttuuriaan ulkopuolisin silmin.

Ensimmäiset viikot hämmästelimme sitä, kuinka kadut olivat aina tyhjät. Hiljaisuus oli vallannut kaupungin. Sitten tajusimme, että se johtui heinäkuusta. Kaikki olivat mökeillään.

Kun kävimme huonekalu- ja kodinkoneliikkeissä, meillä oli molemmilla vahva tunne siitä, että olemme tulleet johonkin Baltian maista. En tiedä, mistä tänä tunne kumpusi, mutta jokin siinä, miten tuotteet on laitettu täällä esille, tuo mieleen Merekeskuksen.

Olimme myös unohtaneet, kuinka kallista kaikki on. Italiassa espresson saa eurolla, Suomessa se maksaa kolme kertaa enemmän, eikä kukaan osaa tehdä sitä.

Spontaanit kohtaamiset ovat jääneet vähälle. Italiassa voi sanoa kaksi minuuttia tuntemalleen ihmiselle, lähteekö hän kahville. Jos yrittää samaa Suomessa, kaivaa uusi tuttavuus esiin kalenterin.

Olen kiinnittänyt huomiota myös siihen, kuinka Suomessa panostetaan ylenpalttisesti käsihygieniaan. Joka paikassa on käsidesiä ja lappuja, joissa muistutetaan pesemään kädet.

Arki Suomessa on helppoa. Ei tarvitse murehtia siitä, minä päivänä voi heittää minkäkin roskan, byrokratia hoituu netissä ja joka paikkaan pääsee kävellen. Ai niin, ja netissä voi tehdä ruokaostokset. Rakastan!

En tiedä, johtuuko se pelkästään siitä, että olen kotona, mutta oloni on myös turvallinen. En murehdi siitä, että meille esimerkiksi tulisi kotiin varkaita ja uskallan hyvin liikkua yksin ilta-aikaan.

Huomaan, että meillä on upea kotikaupunki. En ehkä enää pysyisi asumaan Suomessa missään muualla kuin Helsingissä. Tuntuu, että tämä on oikea kaupunki, jossa on erilaisia kaupunginosia ja tietynlaista värikkyyttä. Tällaista kaupunkia ei ole Suomessa toista.

Se, mihin olen kiinnittänyt huomiota suomalaisessa kulttuurissa, on vähäinen kiinnostus lapsia kohtaan. Lapsille on kyllä suunniteltu palveluita ja esimerkiksi leikkipuistoja on kaikkialla, mutta lapsia ei kohdata. Tuntemattomat aikuiset eivät huomaa taaperon vilkutusta eivätkä muutenkaan ota kontaktia. Se on vähän tylsää, koska lapsetkin ansaitsevat tulla kohdatuiksi. Onneksi tämän asian kääntöpuolena lapsilla on täällä mahdollisuus toimia itsenäisesti. Harrastuksiin ja kouluun voi huoletta liikkua yksin, ja ainakin meidän poju on tästä ihan fiiliksissä.

Kaiken kaikkiaan: Suomeen paluu tuntuu oikealta, vaikka pieni Italian-kaipuu onkin koko ajan päällä.

Täydellistä maata ei ole, mutta juuri nyt täällä on hyvä.

Jos ei olisi kuvia

Jos ei olisi kuvia

Kookosta homoille (ja muuta kookospojan suusta kuultua...)

Kookosta homoille (ja muuta kookospojan suusta kuultua...)